Pari viikkoa sitten meillä oli suurehkot syntymäpäiväkekkerit. Kokkasimme itse noutopöydän antimet, jättikakku ostettiin paikallisesta ammattiopistosta. Jälkikäteen muistellen pöydässä oli karppiohjeella tehtyä lohipiirakkaa, kanasalaattia, papusalaattia, feta-pinaattihyrriä, bataattikeittoa vuohenjuustokreemillä, oliiveja yms. pikkusuolaisia, gluteenitonta chorizo-piirasta ja chiabattaa. Hyvin näytti karppipainotteinen ruoka maistuvan (tai ainakaan kukaan ei kehdannut valittaa). Jonkun vieraan kuulin kommentoivan -Kiva kun on ihan oikeaa ruokaa!
Laittaessani itseäni juhlatällinkiin huomasin, että viime kesänä ostettu mekko on tiukka. Menee kyllä kiinni mutta... äh. Vuosi sitten hankitut housut (jotka lököttivät!) ovat aika pinkeät. Olen alkanut lihomaan? Kyllä. Yhdet juhlaherkut eivät kaada tilannetta suuntaan tai toiseen mutta juhlien järjestämiseen liittyvä stressi ja valvominen ovat petollisia. Kun ei millään jaksaisi niin itsensä palkitseminen ylimääräisellä ruoalla tai viinilasillisella on oikeutettua. Eiks vaan? Onhan?
Vikinä ei taida auttaa. Jos haluan olla hyvässä ja hoikassa kunnossa kevään ylioppilasjuhlissa niin ei auta kuin ottaa härkää sarvista. Pelkkä ajatus proteiinipäivistä saa kehon hyökymään happoja, joten ei kiitos sinne (sorry Dukan). Sen sijaan mieheni tekemä testiviikko tammikuussa tuntui hyvältä ja tehokkaalta. Hiilarimäärä oli suht alhainen mutta vaihteli päivän treenimäärän mukaan. Taidanpa ampaista sinne suuntaan tällä kertaa.
En tykkää vaa'alla hyppäämisestä, joten mittaan sen sijaan vyötärönympärystää. Huomisesta alkaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti