Hyvinvoinnin ja tasapainon hakeminen koukuttaa. Hyvä niin. Ruokavaliossa eletään aikaa "kohta kaksi vuotta Dukanin jälkeen". Jos tässä jotain yhteenvetoa voisi tehdä niin ruokavalioon on palannut hiilareita mutta eri tavalla kuin ennen. Viikon ruokalistan kokoamisessa pidämme huolta siitä, että proteiinia ja kasviksia tulee riittävästi. Välillä pidämme puuroiltoja, lähinnä treenipäivinä. Syön silloin tällöin perunaa, lounaalla salaatin kanssa pala ruisleipää.
Olo on oikein hyvä. Ruoka on hyvää. Tiukkapipoisuus on hellittänyt. Sosiaalisen median kiivaat väittelyt "oikeasta" tavasta syödä lähinnä naurattavat. Syön niinkuin hyvältä tuntuu. En pidä proteiinipäiviä sillä kehoni reagoi niihin ikävästi. Parin prodepäivän jälkeen pukkaa flunssaa ja virtsatietulehdusta oikein urakalla. Miksipä minä sellaista itselleni tieten tahtoen hankkisin? Jos vyötärö kiristää ja jos viitsin, niin poistan ruokavaliosta ne vähäisetkin hiilarituotteet.
Stressisyömisen koen suurimmaksi ongelmaksi. Tuppaan napsimaan töistä tullessa pieniä leipäpaloja voilla. Nam, nam! Olen hillinnyt halujani pistämällä leivät pakastimeen. Jos aikoo ottaa leivän, pitää ottaa kokonainen leipäviipale paahtimen kautta. Minulta se jää tekemättä. Myös lasi Valmarinia töiden jälkeen tasoittaa mielitekoja.
Koska kehon tasapaino ja toimintakyvyn ylläpito kiinnostaa, aloin opiskella kalevalaista jäsenkorjausta. Uuden taidon opettelu on jännittävää ja mielenkiintoista puuhaa. Edesottamuksiani voi seurata osoitteessa
http://jasenkorjaus.wordpress.com
